Ainakin osasyy lasten ja nuorten fyysisen kunnon laskusta menee tiedon puutteen piikkiin.
- Tarvitaan tietoa siitä, miten sykettä nostatetaan liikunnan avulla. Hyvin lyhyessä ajassa voi oppia mitä tarkoittavat hengitys- ja verenkiertoelimistön ja lihaskunnon kehittäminen ja mitä ne vaativat toiminnalta, hän vakuuttaa.

Liikunnan opettamisessa lähdetään Hakkaraisen mukaan liian paljon lajitaitojen näkökulmasta. Opetetaan esimerkiksi lentopallon hihalyöntiä miettimättä lainkaan, kehittääkö se oppilaan jotakin fyysistä ominaisuutta.
- Mitä merkitystä ihmiselle, joka ei ehkä koskaan tule lentopalloa pelaamaan, on hihalyönnin osaamisesta oikein? Melkein mikä tahansa jatkuva liike olisi tärkeämpää kuin hihalyönnin sujuminen oppikirjan mukaisesti. Kaupan jonossa seisominen vastaa samaa.

Hakkaraisen harmittelu ei kohdistu eri lajien esittelyyn osana liikunnanopetusta.
- Se on perusteltua ja moni saakin siten kipinän lajien harrastamiseen, mutta lajien erikoistaidot opetetaan seuroissa.

Sykettä!
Muun muassa Suomen maastohiihtomaajoukkueen lääkärinä toimiva liikunnan ja urheilun "monitoimija" painottaa liikunnan olevan liian vähäistä puhutaan sitten urheilevasta tai ei-urheilevasta lapsesta ja nuoresta. Vain joka kolmas lapsi ja nuori liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. Urheilua harrastavien tulisi liikkua 18 tuntia viikossa, mutta määrään yltää vain joka kuudes.

- Minun silmiini nykyiset liikuntamäärät kouluissa tuntuvat käsittämättömän vähäisiltä, toteaa Hakkarainen, eikä tarkoita pelkästään liikuntatunteja, vaan nimenomaan välituntien hyödyntämistä tehokkaammin liikuntaan sekä koulupäivän jälkeistä aikaa joko kerhotoiminnan puitteissa tai tyhjien liikuntasalien käyttöä suosimalla.

- Sataprosenttisesti en tiedä mikä on esimerkiksi Virossa tällä hetkellä koululiikunnan määrä tai liikkumisen suositus, mutta huomioni muutaman vuoden takaa siellä opiskellessani oli, että koulupihoilla oli koulupäivän aikana todella paljon nimenomaan liikettä ja tekemistä.
Siihen tulisi pyrkiä Suomessakin.

Paperilla toimiva kouluterveydenhoito
Hakkaraisen mukaan Suomessa on yksi Euroopan parhaita kouluterveydenhoitojärjestelmiä - paperilla.
- Olen toiminut kouluterveydenhoidossa lääkärinä ja tiedän paperilla ja puheissa hienolta vaikuttavan järjestelmän olevan todellisuudessa toisenlainen. Esimerkiksi liikunta- tai ravinto-ohjeistuksille ei ole aikaa eikä resursseja vaikka niille tulisi olla.

Hakkarainen näkisi kouluterveydenhoidolla olevan mahdollisuuksia vaikuttaa myös vanhempiin. Heillekin tulisi perustella päivittäisen liikkumisen välttämättömyyttä.
- Liikkuu lapsi ja nuori miten tahansa – koulussa, harrastuksissa tai vapaa-ajalla – tavalla ei loppujen lopuksi ole niin paljon merkitystä, pääasia on liike, hän toteaa.

Lisätietoa:
Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille, Nuori Suomi, 2008, (toim.) T.Tammelin
Urheilevien lasten ja nuorten fyysis-motorinen harjoittelu, Nuori Suomi, Suomen Olympiakomitea, Suomen Valmentajat, 2008, (toim. H. Hakkarainen ja työryhmä)

Teksti: Paula Salmela
Kuvat: Nuori Suomi