”Nykyään nuori on taitavampi ja perustaito on parempi. Silti törmään pelaajiin, jotka sanovat pärjänneensä lahjoillaan tähänkin asti. Lahjakkuuksia ja heidän kehittymistään pitää valvoa”, sanoo HJK:n päävalmentaja Antti Muurinen.

Suomalaisessa juniorivalmennuksessa on hänen mielestään moni asia kehittynyt paljon. Muurinen kannattaa juniorivalmennuksessa useaa polkua ja juniorina monipuolista harjoittelua ja harrastamista. Hän myös tietää, etteivät edes aivan kaikki huippupelaajatkaan ole olleet nuorisolahjakkuuksia.

”Kannatan laaja-alaista jalkapalloa. Kannatan useamman lajin harrastamista ja monipuolista liikkumista. Kannatan sitä, että harjoituksissa käytetään ulkopuolisiakin asiantuntijoita, ja käydään vaikkapa yleisurheilua ja telinevoimistelua. Myös me HJK:ssa olemme olleet judon ja karaten treeneissä”, Muurinen kannustaa tuomaan monipuolisuutta seuratreeneihinkin.

Kokenut huippuvalmentaja soisi jalkapallojuniorinkin harrastamisen pysyvän monipuolisena 15–16-vuotiaaksi asti. Silloin on lajivalinnan aika, jos jalkapalloilijaksi haluaa.

”Sitä ennen pitää olla pohja luotu jalkapalloiluun, mutta kohdentamisen tulisi tuota ennen olla liikunnallisesti monipuolisessa tekemisessä.”

Panostusta yksilövalmennukseen

Juniorijalkapallon nykylinjauksissa nuorisovaiheessa harjoittelua ja muuta liikkumista tulisi olla 14–20 tuntia viikossa. Muurisen mielestä lukuna määrä on paljon, mutta hän pitää sitä lähinnä suuntaa antavana. Usein hänen mielestään kannattaa miettiä harjoituksen tärkeyttä ja huolehtia ettei pelejä tule liikaa.

”On myös niin, että ennen kun tultiin koulusta kotiin, lähettiin ulos pelaamaan. Nyt istutaan pelaamaan tietokoneelle. Huipulle aikovien pitää harjoitella paljon, eikä pelkkä pallon kanssa harjoittelu riitä. Tärkeintä on kuitenkin muistaa työn ja levon suhde, terveyden kustannuksella ei saa harjoitella”, Muurinen korostaa.

Erityisesti huipulle tähtäävien kohdalla Muurinen kaipaa entistä enemmän satsausta myös yksilövalmennukseen.

”Valmentaja tekee pelaajan, mutta pelaaja itse tekee itsestään huippupelaajan. En tunne ketään huippua, joka on noussut huipulle pelkästään joukkueharjoitusten kautta. Asioiden pitää tapahtua kentillä. Pitää olla tarkkana siinä, ettei suunnittelijoita ole enemmän kuin tekijöitä kentällä. Yksilövalmennuksen pitäisi olla tärkeää”, Muurinen sanoo.

Jos halutaan nousta kansainvälisille kentille ja maajoukkueeseen, pitää tiedostaa sen polun päässä odottavat vaatimukset. Hän sanoo, että pelin tempo on maailmalla ihan eri luokkaa kuin Suomessa.

”Sen tilanteen korjaamiseksi kaikki lähtee yksilövalmennuksesta”, Muurinen sanoo.

Kaikista ei tule huippupelaajia, eikä tarvitse tullakaan. Muurinen myöntää myös, että jalkapallossa urheilijan ”jälkihoidossa” on parantamisen varaa.

”Jos jalkapalloura ei jatku, pelaajasta voi tulla muun lajin harrastaja, hyvä seurajohtaja tai hyvä kansalainen. Jalkapallo antaa hyviä valmiuksia, mutta asiat pitää hoitaa niin, ettei jäisi katkeruutta”, Muurinen sanoo.

Teksti: Heidi Lehikoinen