"Liikunnallinen lauantaityöpäivä on Nurmijärvellä nimetty yhdeksi koulun ja kodin yhteistyömuodoksi. Yhteistyö tuntui sujuvan, sillä vanhemmat olivat pystyttäneet kolean syyspäivän varalle virvoituspisteitä ympäri urheilukenttää. Kahvi, tee ja lämmin mehu tekivät kauppansa viileätuulisessa syyssäässä.



”Jaksaa, jaksaa loppuun saakka!”

60 metrin lähtöviivalla tunnelma on jännittynyt. Eri-ikäiset ja -kokoiset lapset ovat ritirinnan odottamassa lähtölaukausta. Lähdön pamahdettua kuudesluokkalainen kirittää ekaluokkalaista jaksamaan rinnallaan maaliin.

- Kisat ovat leikkimielisiä eikä niissä oteta aikoja. Jokainen oppilas on hyvä jossain lajissa, luokanopettaja ja kerho-ohjaaja Anuliisa Lahtinen kertoo. Kaikkiin lajeihin voi osallistua rajattomasti ja suorituksesta saa leiman kisapassiin.



Koko koulu liikkeessä

Jo useana vuonna toteutetun liikuntapäivän tavoitteena on liikunnan löytämisen ilo.

- Perinteisiin yleisurheilukilpailuihin osallistuvat vain liikunnallisimmat lapset, mutta liikkuvalla koulupäivällä voimme saada kaikille koulun oppilaille onnistumisen kokemuksen liikunnasta, Lahtinen sanoo.

- Tällainen liikuntapäivä on hyvä keino motivoida myös niitä lapsia, joille liikunta ei ole jokapäiväinen juttu, Maaniitun koulun rehtori Kaija Latvala vakuuttaa.



Sokkokävelyä ja turbokeihäitä

Tänä vuonna oli järjestetty muun muassa sokkokävelyä, tikunheittoa ja muita leikkimielisiä kilpailuja niille, jotka eivät viihdy koko päivää perinteisten yleisurheilun kenttälajien parissa. Juoksujen, pituus- ja korkeushyppyjen ja kuulantyöntöjen ohella suoritusmerkinnän sai myös muun muassa sokkokävelystä. Sokkokävely tehtiin köysiradalla, joka kuljettiin läpi silmät kiinni.



- Missä mä olen? Missä se naru menee? Milloin tää loppuu?

- Kaksi puuta pitää vielä kiertää, opettajat kannustivat suorittajia.

Miltä tuntui kävellä silmät kiinni, ainoana tukena vain köysi?

- Se oli jännää, kun ei nähnyt mitään, 3.-luokkalainen Anu kertoo. Matka tuntui kauhean pitkältä ja muhkuraiselta.



Teksti ja kuva: Kristiina Sahakangas