Liikunnasta virtaa iltapäiviin

- Vanhempien ja keskeisten toimijoiden arvioinneissa ulkoilua ja liikuntaa pidettiin iltapäivien tärkeimpinä toimintoina, joille koulun liikuntatilat ja -välineet sekä koulun ympäristö pihoineen ja pelikenttineen luovat perustan. Myönteisten liikuntakokemusten viriäminen, hyvinvoinnin edistäminen ja vertaisryhmässä toimiminen koettiin tärkeiksi, Salonen-Nummi kuvaa. Keskeiseen rooliin iltapäivien liikunnan kannalta asettuu rehtori, jonka arvot ja asenteet heijastuvat myös iltapäivätoimintaan. Iltapäivätoiminnan ohjaajat liikuntatuokioiden käytännön toteuttajina ovat myös tärkeitä. Ohjaajien rekrytointi, peruskoulutus, omat liikunnalliset valmiudet sekä taito ohjata lasten liikuntaa vaikuttavat iltapäivissä organisoituun liikunnan määrään ja laatuun.Jopa sukupuolella on merkitystä: miesohjaajat koettiin vahvoina vaikuttajina iltapäivien liikuntatoiminnassa.

Vanhemmat mukaan liikuntakasvatukseen

- Vanhempien rooli lasten liikuttajina ja liikuntaan innostajina kaipaa tehostamista. Kiinnostus lasten toimintaan on vähäistä erityisesti iltapäivätoiminnan ohjaajien mukaan. Kokeiluvaiheen nuoret ohjaajat olisivat kaivanneet tukea vanhemmilta ja palautetta toiminnasta.Vanhempien roolista liikuntaan innostajina puhuu omaa kieltään ohjaajien ja tutor-opettajien esittämä huoli lasten pukeutumisesta: lapsen osallistuminen syksyn ja talven pihaleikkeihin saattoi estyä sopivien jalkineiden ja asusteiden puuttuessa, Salonen-Nummi kertoo. Asenteet lasten liikuntaa kohtaan vaihtelevat niin, että osa lapsista harrastaa vanhempien kannustamana useita lajeja. Samaan aikaan osa vanhemmista ilmaisee kielteiset liikunta-asenteensa jopa estäen lapsen liikkumisen erilaisin tekosyin. Vanhemmat asettuvat lapsen tahtotilan tukijoiksi, jotta lapsen ei tarvitsisi osallistua liikuntaan - Tiedottaminen lasten liikunnan merkityksestä terveydelle ja hyvinvoinnille kaipaisi terävöittämistä, jotta vanhemmat tiedostaisivat kasvatusvastuunsa myös liikuntakasvattajina, Salonen-Nummi kannustaa.

Irti reviiriajattelusta

- Urheiluseurat ovat säilyttäneet asemansa lasten ja nuorten liikuttajina, mutta vaarana on, että urheiluseuratarjonnan ulkopuolelle jäävät juuri ne lapset, joille liikkuminen olisi välttämätöntä, Salonen-Nummi varoittaa. - Reviiriajattelu on palannut lasten harrastustoimintaan. Rajan ylitykset nuoriso-, kulttuuri- ja liikuntasektoreilla ovat harvinaisia, kun kaikki kokevat yksin tekevänsä ainutlaatuista työtä lasten hyväksi. Lyhytaikaisista projekteista ja verkostomalleista tulisi päästä kokonaisvaltaiseen kehittämiseen ja aitoon yhdessä tekemiseen, jossa toimijat voisivat työskennellä tasavertaisesti omaa erityisasiantuntijuuttaan hyödyntäen, Salonen-Nummi vaatii. Salonen-Nummi tutki porilaisten koulujen iltapäivätoimintaa. Kokeilutoiminnasta käynnistynyt ja pysyväksi osaksi koulun toimintaa muodostunut iltapäivätoiminnan kehittämistyö on kestänyt lähes kymmenen vuotta. Lähde: Jyväskylän yliopiston tiedotus Lisätietoja: Sirkka Salonen-Nummi p. 02-6215 281, tiedottaja Talvikki Lehtolainen p. 014-260 1044 Väitöskirja on julkaistu Liikunnan ja kansanterveyden julkaisusarjassa, LIKES-Research Reports on Sport and Health numerona 198, 243 s., Jyväskylä 2007, ISBN 978-951-790-238-0. Tilaukset: likes(at)likes.fi Sirkka Salonen-Nummi kirjoitti ylioppilaaksi Porin suomalaisesta yhteislyseosta vuonna 1972, valmistui liikuntatieteen maisteriksi 1979 ja lisensiaatiksi 2004 Jyväskylän yliopistosta. Salonen-Nummi on toiminut liikunnan ja terveystiedon opettajana Noormarkun yläasteella 1976-88 ja Porin suomalaisen yhteislyseon lukiossa 1988-1997, Suomen suurkisojen päällikkönä 1989-1990 sekä Kuninkaanhaan koulun rehtorina 1997 alkaen.