Nuori Suomi
16.08.2010 Takaisin NuoriSuomi.fi-etusivulle Takaisin etusivulle

Berlinin liikunnallinen kestovinkki syksystä kevääseen


- Koin 90 minuutin tuplatunnin liian pitkäksi tokaluokkalaisille. Niinpä sovittiin sen keskelle jokaiselle päivälle eri oppilaan vetämä taukojumppa, kertoo liikuntaan erikoistunut luokanopettaja-erityisopettaja Johanna Berlin Lauttasaaren ala-asteen ruotsinkieliseltä puolelta.

Berlinin liikunnallinen kestovinkki syksystä kevääseen

”Lainattiin maitotölkistä tehty noppa-idea Varpaat vauhtiin! -kampanjasta.”

- Jokainen teki oman nopan, jonka eri sivuille sai valita itse lorut. Loruiluhan edistää mukavasti kielenkehitystä. Oppilaat saivat kotona harjoitella loruihin sopivat liikkeet ja opettaa ne sitten luokkakavereille. Jokainen vuorollaan. Vuorot oli kirjattu koteihin menneeseen viikkokirjeeseen. Kun koko kierros oli menty läpi, tulostettiin Nuoren Suomen nettisivuilta kuvallisia vinkkejä, jotka oppilaat saivat värittää ja jotka myös laminoitiin. Taas jokainen opetteli vinkin ensin itse ja sitten veti vuorollaan toisille 5-10 minuutin taukojumpan.

Talven aikana luokalle kertyi melkoinen liikuntavinkkipankki ja oppilaat oppivat vaatimaan jumppataukoa. Keväällä Liikuntaseikkailun aikana oli helppo kerätä kymmenminuuttisia – ja kateellisia kommentteja naapuriluokilta, naurahtaa Berlin.

- Monet sanovat, että välituntiliikunta on helpoin paikka lähteä liikkeelle, mutta oma kokemukseni on, että luokkahuoneessakin voi liikkua monin tavoin. Erityisopetuksessa liikunnasta on paljon apua varsinkin keskittymisvaikeuksiin. Vaikka kolmekymmentä vuotta on puhuttu siitä, että kolmasosa oppilaista oppii kinesteettisesti, melko vähän liikuntaa näkee kouluissa hyödynnettävän oppimisen apuna, hän toteaa hämmästellen koulumaailman kankeutta.

Mikä harmittaa?

- Se, että oletetaan tosi paljon. Oletetaan esimerkiksi, että lapset osaavat pihaleikkejä ja että lapset liikkuvat välitunneilla. Lapset menevät kyllä mielellään ulos, mutta mitä he siellä tekevät? Yleensä havaitaan liikkuvat lapset, mutta mielestäni tärkeintä on löytää passiiviset lapset ja miettiä miten heidät saa innostettua mukaan.

Miten heidät saa mukaan?

- Jo se, että heidät huomaa ja heiltä kysyy, miten he haluaisivat liikkua, voi edistää liikkumista! Oppilaiden tulee saada itse ideoida ja samalla ottaa vastuuta. Luokille on innostavaa, kun antaa heidän vaikkapa kehittää yhdessä välituntileikkejä, joita he voivat opettaa ystäväluokille. Ja vanhoja pihaleikkejä olisi hyvä nostaa esille aina uudestaan.

Lukuvuosi on alussa, miten tutustutat liikunnan keinoin?

- Erityisesti ryhmäytymistä ajatellen on hyvä pitää opetusta muualla kuin luokkahuoneessa – eri oppilaat pääsevät eri tavoin erilaisissa ympäristöissä esille. Itse toivoisin, että luontoa hyödynnettäisiin enemmän. Sekin on nimittäin olettamus, että lapset liikkuisivat luonnossa vapaa-ajallaan. Varsinkin syksyinen luonto tarjoaa niin tuoksuja ja värejä kuin yhdessäolon ja motorisen harjoittelun mahdollisuuksia yllin kyllin. Mikä olisi mukavampi tapa opiskella kuin yhdistää siihen hyppely kannolta kannolle tai Seuraa johtajaa -leikki.

Lopuksi:

- Yksikin henkilö voi koulussa vaikuttaa lasten liikkumiseen, mutta tärkeää olisi saada liikunta osaksi koko koulun toimintakulttuuria. Miten meidän koululla liikutaan ja mitä hyötyä siitä on, se tulisi kaikkien tiedostaa.

Anna meille vinkki työyhteisössäsi toimivasta innokkaasta lasten ja nuorten liikuttajasta. Esittelemme hänet muillekin.

Kommentit (1 kpl)

  • susanna savela (19. elokuuta 2010 klo 10:58):

    Olen täysin samaa mieltä siitä, että oppilaita pitää liikuttaa myös tunneilla, tunnin aikana. Vaikka palautuminen (tuntirauhaan) veisi ehkä hieman enemmän se varmasti tuo oppilaille iloa ja ja piristystä tunnilla paikalleen olemisen sijaan. Itse kuulin jo tokana päivänä iltapäiväkerhossamme ekaluokkalasilta kuinka tylsää on kun pitää istua niin KAUAN paikoillaan.Luontoon ja metsään myös lapset ja siellä niitä kantoja ja kiviä riittää tasapainoiluun ja samalla saa raitista ilmaa keuhkoihin.

500 merkkiä jäljellä