Nuori Suomi

Keskeisiä käsitteitä

Arkiliikunta tarkoittaa arkielämän toimien sisältämää lii­kuntaa. Lasten ja nuorten kohdalla arkiliikuntaan kuuluu muun muassa liikunta koulu- ja päivähoitomatkoilla, oma­toiminen ja spontaani liikunta koulu- tai päivähoitopäivän aikana sekä liikunta asiointimatkoilla (yhdessä vanhempi­en kanssa). Arkiliikunta ei sisällä ohjattua toimintaa.

Fyysinen aktiivisuus kattaa lasten ja nuorten kaiken li­hasten tahdonalaisen energiankulutusta lisäävän toimin­nan. Liikunta kaikissa muodoissaan on osa fyysistä aktii­visuutta.

Fyysinen inaktiivisuus / liikkumattomuus. Fyysisesti inaktiivinen lapsi tai nuori ei liiku juuri ollenkaan. Hänen liikkumisensa on niin vähäistä, ettei se riitä tukemaan nor­maalia kasvua ja kehitystä. Hän ei harrasta liikuntaa.

Liikunta on tahtoon perustuvaa, hermoston ohjaamaa lihasten toimintaa, joka lisää energiankulutusta. Liikunta tähtää ennalta harkittuihin tavoitteisiin ja niitä palveleviin liikesuorituksiin sekä toiminnasta saataviin elämyksiin.

Liikunnasta syrjäytymisvaarassa oleva lapsi tai nuori liikkuu terveytensä kannalta liian vähän. Hänellä voi olla puutteita motorisissa perustaidoissa, mikä voi johtaa syrjään vetäytymiseen esimerkiksi liikunnallisista pihalei­keistä (vrt. Rintala 2005, 5). Hän ei ehkä koe itseään liikun­nassa päteväksi, taustalla voivat olla esimerkiksi heikot motoriset taidot tai ylipaino, vamma tai pitkäaikaissairaus tai hän kokee muuten itsensä heikoksi tai hän on hyvin arka. Hän tarvitsee liikkumiseensa paljon muiden tukea. (Heikinaro-Johansson ym. 2003.) Omaehtoinen liikkumi­nen voi olla vähäistä. Vähäinen liikkuminen voi johtua myös lapsen taustasta; hän ei esimerkiksi ole saanut liik­kumisen malleja perheeltään.

Motoriset perustaidot ovat taitoja, joita tarvitaan liikku­misessa. Niitä ovat käsittely-, tasapaino- ja liikkumistaidot kuten käveleminen, juokseminen, hyppääminen, heittä­minen, kiinniottaminen, potkaiseminen ja lyöminen.

Omaehtoisesti liikkuva lapsi tai nuori liikkuu omas­ta halustaan ja mielenkiinnostaan joko yksin tai yhdessä muiden kanssa lähiympäristön tarjoamien mahdollisuuk­sien puitteissa. Omaehtoiseen liikkumiseen sisältyy myös spontaani, hetken mielijohteesta tapahtuva liikunta. Pien­ten lasten liikkuminen on suurelta osin spontaania liikettä leikin lomassa. Omaehtoinen liikkuminen voi olla esimer­kiksi liikunnallisia leikkejä. Lapsi tai nuori voi suunnitella ja toteuttaa liikkumisensa itse, jolloin hän liikkuu oma­toimisesti.

Suomalaiset liikuntasuositukset määrittelevät lasten ja nuorten tarvitseman liikuntamäärän. Varhaiskasva­tuksen liikuntasuositusten mukaan alle kouluikäinen lapsi tarvitsee joka päivä vähintään 2 tuntia reipasta liikun­taa. Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille ohjeistaa, että kaikkien 7-18-vuotiaiden lasten ja nuorten tulisi liikkua vähintään 1-2 tuntia joka päivä monipuoli­sesti ja ikään sopivalla tavalla. Alakoululaiset tarvitsevat lii­kuntaa vähintään 1 1/2 - 2 tuntia päivässä ja 13-18-vuotiaat vähintään 1-1 1/2 tuntia päivässä.

Terveysliikunta / terveyttä edistävä liikunta on lii­kuntaa, joka tukee lapsen ja nuoren normaalia kasvua ja kehitystä. Fyysisten vaikutusten lisäksi terveysliikunta voi vaikuttaa myös psyykkiseen ja sosiaaliseen terveyteen. Terveysliikunnan aiheuttamat haitat ja riskit ovat hyvin vähäisiä.

Terveytensä kannalta liian vähän / riittämättömästi liikkuva lapsi tai nuori liikkuu suositeltua liikuntamää­rää vähemmän tai hänen liikkumisensa on hyvin yksipuo­lista.

Terveytensä kannalta riittävästi liikkuva lapsi tai nuori liikkuu suositusten mukaisesti. Liikunta on osa hä­nen elämäntapaansa eikä hän ole vaarassa syrjäytyä liikun­nasta. Hän liikkuu monipuolisesti.

Lähde: Nuori Suomi, LIKES: Vähän liikkuvien ja liikunnasta syrjäytymisvaarassa olevien lasten ja nuorten aktivointi -raportti hanketoiminnasta



Takaisin